Kaupungistuminen muuttaa elämäntyyliämme. Se vaikuttaa yhden hengen kotitalouksien määrän kasvuun avioliittojen vähenemisen, syntyvyyden laskemisen, väestön ikääntymisen ja käytettävissä olevien tulojen kasvun ohella. Going Solo -teoksen kirjoittaja Eric Klinenberg toteaakin haastattelussa, että kaupungeissa ihmisillä on mahdollisuus asua yksin mutta viettää silti muiden kanssa aikaa julkisilla paikoilla.
Klinenbergin mukaan yhden hengen taloudet ovat suhteellisen uusi ilmiö, silla ennen 1950-lukua historiassa ei ole ollut yhteiskuntia, joihin kuuluu suuria määriä yksin asuvia ihmisiä. Arvioiden mukaan yhden hengen talouksien määrä oli vuoden 2016 lopussa 330 miljoonaa, ja Euromonitor arvioi määrän kasvavan maailmanlaajuisesti 120 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.
Lulu, Anna ja Alice asuvat yksin eräissä maailman kansainvälisimmissä kaupungeissa. Kysyimme, miten yksin asuminen vaikuttaa ostopaatoksiin, etenkin ruuan ostamiseen ja ulkona syömiseen.
Tekniikka mahdollistajana
”Syön ulkona usein silloin, kun minulla on kokouksia tai tapaan ystäviä. Ulkona syömisessä ei ole kyse pelkästään siitä, että saa vatsansa täyteen, vaan sosiaalinen puoli on yhtä tärkeää”, kertoo Lu Ying, toinen Future Urban Livingin perustajista. ”En syö kovin usein noutoruokaa. Tilaan sitä ehkä kerran tai pari viikossa ruokatilaussovelluksilla, kuten Elemella.”
Lulu asuu Shanghaissa, missä ulkona syöminen on pikemminkin saanto kuin poikkeus. Lulun mielestä tämä johtuu siitä, että aasialaiset ateriat koostuvat monista eri ruokalajeista. ”Ei ole mitenkään epätavallista, että kotona ruokaa laittavat perheet täydentävät vaihtelun vuoksi aterioitaan valmiilla ruoilla. Kun menen isovanhempieni luokse illalliselle, he ovat ostaneet ruoka-aineksia paikalliselta tuoretorilta. Itse käyn mieluummin supermarketeissa tai tilaan verkkoruokakaupoista. Se on kätevämpää, koska tuotteet ovat valmiiksi pakattuja ja käyttövalmiita. Isovanhempieni kanssa laitamme ruokaa kotona, mutta ostamme myös joitakin ruokalajeja ravintoloista. Tämä johtuu siitä, että miellä Kiinassa voi olla aterian aikana maisteltavana jopa 25 pientä ruokalajia.”
Kiinassa on maailman suurimmat verkkokauppamarkkinat, ja verkosta voi tilata jopa tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. ”Ostan elintarvikkeita enimmäkseen Hema-verkkosupermarketista. Minulla on ystävä, joka laittaa ruokaa kotona, mutta hän ei ole käynyt supermarketissa vuosikausiin. Kotiin tilaaminen on niin helppoa. Verkosta voi valita mitä tahansa hedelmiä tai vihanneksia, ja ne toimitetaan 20 minuutissa, yleensä ilmaiseksi ajasta tai saasta riippumatta”, Lulu selittää.
Supermarketit tarjoavat vaivattomuutta, joten Kiinan kaltaisissa maissa yhä useammat kuluttajat, muutkin kuin yksin asuvat, eivät enää käy paikallisilla tuoretoreilla. Tämä lisää tarvetta pakattujen elintarvikkeiden tarroille. Samaan aikaan brändinomistajat vastaavat yhden hengen talouksien kasvuun siirtymällä pienempiin pakkauskokoihin, jotka syrjäyttävät aiempina vuosina suositut perhe- ja säästöpakkaukset.
Vähemmän hävikkiä
Milanossa asuva palvelusuunnittelija Alice Casiraghi, joka on perustanut Future Urban Livingin yhdessä Lulun kanssa, asettaa etusijalle kestävyyden. ”En pidä kauppaketjuihin kuuluvista supermarketeista, koska niiden pakkauksista syntyy paljon jätettä. Kayn mieluummin perheiden pitämissä pienissä kaupoissa ja pakkaan ostokseni kestokassiin”, hän toteaa.
”Onneksi asun maassa, jossa on saatavilla korkealaatuisia tuotteita. Haluan kunnioittaa ruokaa, joten en heitä sitä hukkaan. Ostan vain mitä tarvitsen. Lisäksi yritän hyödyntää ruoan ennen sen pilaantumista. Tämä taito on mielestäni unohtunut monilta. Ylikypsistä marjoista voi esimerkiksi tehdä hilloa tai ruoat voi yksinkertaisesti pakastaa ennen kuin ne pilaantuvat."
Anna Kuusela, elämäntaidon valmentaja ja The Wander Woman’s Playbook -kirjan kirjoittaja, on Lontoossa asuva suomalainen, joka puhuu voimakkaasti ruokajätteiden vähentämisen puolesta. ”Matkustan paljon, ja minulla on usein tapaamisia asiakkaiden kanssa, joten joskus on järkevämpää, etten laita ruokaa itselleni. En halua ostaa ruokaa ja heittää sitä sitten pois, koska en ole kotona syömässä sitä.”
Anna käyttää sovelluksia, kuten Ocadoa, noutoruoan tilaamiseen. ”Tilaan myös hedelmiä ja vihanneksia Abel & Colen kautta. He toimittavat laatikon, jossa on tarpeeksi aineksia noin kahteen isoon salaattiin. Yksin asuvana saan siitä yleensä neljä annosta. Pidän siitä, että heidän toimittamansa ruoka tulee suoraan tuottajilta ja että he noutavat tyhjän laatikon kotoani.”
Etikettien tutkimista
Lulu, Alice ja Anna suosivat kaikki luomu- ja lähiruokaa. ”Luen etiketit tarkkaan, silla haluan tarkistaa, onko tuote luomua”, Lulu kertoo. ”Yritän syödä luomuruokaa niin paljon kuin mahdollista. Ostan paikallisia hedelmiä ja vihanneksia ja syön sesongin mukaan. Sesonkiruokien suosiminen tarkoittaa, että ruoka on halvempaa ja tuoreempaa. Luomutuotteet vaikuttavat muita tuotteita reilummilta, laadukkaammilta ja paremmilta, vaikka se ei tietenkään ole aina taattua.”
Anna, joka on omien sanojensa mukaan lähes vegaani, valitsee luomua terveyssyistä. ”Arvostan terveyttäni. Lontoossa asumisessa on se hyvä puoli, että saatavilla on runsaasti vaihtoehtoja. Maksan mielelläni lisähintaa luomutuotteista, silla itsestään huolehtiminen on mielestäni tärkeää.”
Alice tekee myös ostoksensa mieluummin pienissä perheyrityksissä, silla hän haluaa tukea luomu- ja lähituotteiden myyntiä. ”Erikoisliikkeet voivat olla hieman kalliimpia, mutta ostan mieluummin niistä kuin kauppaketjuihin kuuluvista supermarketeista. Onneksi minulla on varaa tehdä tallaisia valintoja. Tiedän, ettei kaikilla, kuten työuraansa vasta aloittelevilla, ole mahdollisuutta tehdä samoin.”
Tiedostavat kulutustavat
Yhden hengen talouksien etuna on mahdollisuus maarata asioista itse. He voivat päättää vapaasti ja pelkästään omien mieltymyksiensä mukaan, mihin käyttävät rahansa. Tämä antaa yksin asuville merkittävästi valtaa kuluttajina, silla he voivat valita tuotteita, jotka heijastavat heidän arvojaan. Erityisesti pakkausten vastuullisuus on yksi merkittävä tekijä, joka ratkaisee, mitkä tuotteet päätyvät yksin asuvien ostoskoriin.
Työmatkalaiset ympäri maailmaa ostavat noutokahvia miettimättä asiaa sen tarkemmin. Tämä työssäkäyvien näkökulmasta tarpeellinen asia herättää kuitenkin Lulussa kysymyksiä. ”Keitän aamulla kahvia kotona. Se on ainoa aamupalani. Oletteko huomanneet, miten paljon noutokahvista syntyy muovi jätettä?”
Myös Alice yrittää välttää tuotteita, joihin on käytetty paljon pakkausmateriaalia. ”Yritän vähentää tuottamani muovi jätteen määrää ostamalla shampoo- ja hoitoainepaloja, jolloin pulloja ei tarvita. Olen alkanut valmistaa itse esimerkiksi hammastahnaa, se on ihan helppoa.”
"Euroopassa on helpompaa kantaa täytettävää vesipulloa, mutta se voi olla vaikeaa paikoissa, joissa vesijohtovettä ei ole turvallista juoda. Yritän myös välttää syömistä ja juomista tien päällä. Keskittyminen ruokailuun on osa italialaista kulttuuria – on kyse espressosta tai kokonaisesta ateriasta. Jos minulla ei
kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa, valitsen pakkaamattoman vaihtoehdon kuten focaccian tai paninin”, Alice selittää.
Kun kestävän kehityksen merkitys yksin asuvien ostopaatoksissa lisääntyy, brändinomistajien on tarjottava kestävämpiä pakkausvaihtoehtoja. UPM:n kuitupohjaiset pakkausmateriaalit vastaavat kuluttajien ja brändien vaatimuksiin uusiutuvista ja kierrätettävistä vaihtoehdoista fossiilisille materiaaleille.
”Meillä on yleensä niin kiire, ettemme ehdi syödä kunnon ateriaa täällä Lontoossa, joten päädymme ostamaan voileivan ja juoman. Nautimme ne sitten työpöydän ääressä, Anna sanoo nauraen. ”Pyrin tekemään tiedostavan paatoksen siitä, mitä ostan, mutta olen myös käytännöllinen. Joskus on vain valittava paras mahdollinen vaihtoehto tarjolla olevista tuotteista. Minulle on jäänyt eräs tapa, jonka opin Suomessa: kuljetan aina ostoksilla mukanani kangaskassia. Nain voin ainakin välttää muovikassien ostamisen.”
Teksti: Geni Raitisoja
Kuvat: Fabio Pilotti; Aska; James Tye
