UPM on jo pitkään tehnyt yhteistyötä luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Yhteistyön kautta on etsitty keinoja metsätalouden ja lajisuojelun paremmaksi yhteensovittamiseksi. Yksi hienoista kumppanuuksista on Sääksisäätiön kanssa jo parinkymmenen vuoden ajan jatkunut sääksen suojelutyöhön keskittynyt yhteistyö.
Sääksi on yksi uljaimmista petolinnuistamme, mutta siihen on vuosikymmenten varrella kohdistunut monenlaisia uhkia. Jo yli sata vuotta siten alettiin sääksestä maksaa tapporahaa, sillä sitä pidetiin kalastuselinkeinolle haitallisena lintuna. Myöhemmin sääksen kohtaloksi olivat koitua ympäristömyrkyt, ja osansa kannan laskussa oli myös menneiden vuosikymmenten tehokkaalla metsätaloudella.
Vuonna 1962 sääksi sai vihdoin pysyvän lain turvan, kun sekä lintu että sen pesäpuu säädettiin rauhoitetuiksi. Sääksen suojelutyössä ehkä merkittävimmässä roolissa ja kovimpina tuloksentekijöinä ovat kuitenkin olleet lukuisat vapaaehtoiset lintuharrastajat, jotka ovat muun muassa seuranneet sääksikantaa, keränneet pesäpaikkatietoja, rakentaneet tekopesiä sekä viestinnän keinoin lisänneet tietoisuutta sääksen suojelutilanteesta.
UPM on ollut monin tavoin mukana sääksen suojelutyössä. Sääksisäätiö on rakentanut UPM:n rahoituksella kymmenien tekopesien verkoston yhtiön omistamiin metsiin. Lisäksi UPM on rahoittanut sääksen satelliittiseurantaa ja pesäkameroita, joiden avulla saadaan arvokasta tietoa sääksen levinneisyydestä ja elintavoista. Yhteistyön tuloksena on myös syntynyt opas metsien käsittelyyn sääksen pesäpuun läheisyydessä.
Tänä keväänä otettiin suojelutyössä suuri harppaus eteenpäin, kun Sääksisäätiö ja UPM sopivat harrastajien keräämien ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) hallinnoimien sääksen pesäpaikkatietojen luovuttamisesta UPM:n käyttöön. Tähän saakka sääksen, kuten muidenkin petolintujen, pesäpaikkatiedot ovat olleet vain hyvin rajallisesti metsätalouden käytettävissä. Vaikka sääksen pesäpuut ovat aina jo lain nojalla suojeltuja, helpottaa etukäteen saatavilla oleva pesäpaikkatieto toimintaa huomattavasti. Tällöin metsätalouden toimenpiteet sääksen pesäpuun läheisyydessä voidaan jo ennalta suunnitella Sääksisäätiön kanssa yhdessä laadittujen ohjeiden mukaisesti ja minimoida riski pesäpuun tuhoutumisessa hakkuussa. Sääksen pesäpaikkatietoja käsitellään luottamuksellisesti ja niitä hyödynnetään ainoastaan metsätalouden toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Sääksen pesäpaikkatietojen luovuttaminen UPM:n käyttöön on merkittävä avaus kohti avoimempaa lajitietoa. Taustalla on pitkään jatkunut yhteistyö ja luottamuksen rakentaminen puolin ja toisin. Toivottavasti tämä avaus voisi toimia hyvänä esimerkkinä myös muiden lajien suojelutyöhön keskittyneiden tahojen ja metsäteollisuuden yhteistyölle. Kun lajitieto on vapaammin metsätalouden toimijoiden käytettävissä, hyötyy siitä kaikista eniten itse luonto. Sääksen suojelu on ollut yksi suomalaisen luonnonsuojelun menestystarinoista, ja ennakkoluulottomalla yhteistyöllä niitä voidaan rakentaa tulevaisuudessa lisää.
