UPM:n keskeisin raaka-aine on puu. Yhtiöllä on Suomessa yli puoli miljoona hehtaaria omia metsiä. Vaikka merkittävä osa puusta hankitaankin yksityisiltä metsänomistajilta, omat metsät ovat tärkeä osa puunhankintaa. Omilla metsillä ja omalla taimitarhalla on merkitystä myös toiminnan kehittämisessä. Siellä tehdään puuntuotannon tehostamiseen ja ympäristönsuojeluun liittyvää tutkimusta, koulutetaan henkilöstöä, kehitetään parhaita käytäntöjä ja esitellään toimintaa sidosryhmille. Omat metsämme ovat oppimiskeskus, mistä halutaan siirtää hankitut nykyaikaiset metsänhoidon opit metsäasiakkaiden käytettäväksi laadukkaina metsäpalveluina ja edistyksellisinä metsästandardeina.
Miten käyttää maata viisaasti?
Miten turvata ihmisen elävästä luonnosta saatavat hyödyt eli ekosysteemipalvelut? Puut, maailman isokoisimmat kasvit ovat keskiössä, kun väistämätön siirtymä fossiilisista vaihtoehdoista uusiutuviin raaka-aineisiin tapahtuu. Puut ovat keskeisiä yhtiön ”Beyond fossils” -ajattelussa. Eikä puu ole metsän ainoa ekosysteemipalvelu. Metsää voidaan hoitaa ja puuta tuottaa tehokkaasti siten, että se toimii ilmaston kannalta hiilinieluna, ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, suojelee vettä ja maaperää, tuottaa ruokaa sekä luo raaka-aineita lääketeollisuudelle. Metsien virkistyskäyttö lisää metsien terveysvaikutuksia auttaen meitä jaksamaan elämän käänteissä. Tällainen tarkastelu ekosysteemipalveluiden yhteistuotannosta on erittäin pätevä maankäytön mittaristo, kun biotaloudessa tavoitellaan yhtä aikaa vastauksia globaaleihin muutossuuntiin ja haetaan paikallisiin olosuhteisiin sopeutettuja ratkaisuja.
UPM on toteuttanut toimintaohjelmaansa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi yli 20 vuoden ajan. Ohjeet ja käytännöt viime vuosisadalta ovat kokeneet käänteentekeviä muutoksia, kun ympäristötavoitteet tiukentuivat ja täsmentyivät. Lahopuun lisäämiseksi luotiin monipuolinen keinovalikoima, alettiin tavoitella sekapuustoisuutta ja säästää ja lisätä harvalukuisia lehtipuita. Haavastakin tuli tätä kautta metsän arvopuu. Metsien rakennepiirteisiin haluttiin lisätä vaihtelua. Tätä vaihtelua on luotu riistatiheiköillä, suojelemalla arvokkaita elinympäristöjä ja rantametsiä sekä jättämällä hakkuissa säästöpuita ja -puuryhmiä. Lajistollisesti tärkeitä elinympäristöjä on suojeltu 38 000 kappaletta. Metsien suojelu on kulkenut tämän kehityskulun rinnalla. Esimerkkejä vapaaehtoisesta suojelusta ovat Repoveden kansallispuisto Kouvolassa ja 14 WWF:n perintömetsää.
Operatiiviseen toimintaan liitettyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäksi toimimme eri yhteistyöhankkeissa, jotka on kohdennettu lajistollisesti erityisiin luontotyyppeihin. Tällaisia ovat harjumetsien paahderinteet, paloympäristöt, lehdot sekä ennallistettavat suo- ja pienvesikohteet. Metsien uudistamismenetelmiä kehitetään kohteille, joissa on perusteltua tavoitella puuston jatkuvaa peitteisyyttä kiertoaikojen yli. Lajihankkeissa kehitetään toimintaa yksittäisten lajien näkökulmasta. Yhteishankkeissa syntyvä sosiaalinen pääoma ja yhteistyötä korostava toimintakulttuuri ovat tärkeitä onnistumisen kannalta.
Asettamamme monimuotoisuustavoite parantaa todennetusti metsäluonnon tilaa ja on yksi askel pitkässä kulussa, missä olemme sitoutuneet toiminnan jatkuvaan parantamiseen. Samalla tulemme yhdessä asiantuntijoiden kanssa kehittämään seuranta- ja todentamismenetelmiä aina haasteellisessa luonnon mittaamisessa.
Ensi keväänä metsiin istutetaan taas uusia puuntaimia taimitarhastamme. Näitä puita hyödynnetään vasta tämän vuosisadan loppupuolella. Ylisukupolvisuudesta mieleen piirtyvässä kuvassa syntyy jatkumo, jossa oman elämän rajapyykki ylittyy. Lapset ja lapsenlapset ovat varmasti keksineet keinoja hyödyntää puuta meitä huomattavasti monipuolisemmin – ja löytäneet metsäluonnostamme kokonaan uusia mahdollisuuksia, joista me emme vielä tiedä. Elävän luonnon kirjo luo tälle löytöretkelle perustan.
Näkymä tulevasta on kaunis ja rauhoittava, kun teemme sen toteutumiseksi yhdessä työtä.
Lue lisää
Lehdistötiedote 27.11.2018