Minkälaiselle pohjalle uusia keinoja metsien monimuotoisuuden tilan kohentamiseksi rakennetaan?
Luonnonmetsien ja talouskäytössä olevien metsien rakenteellisia eroja ja niiden merkitystä monimuotoisuudelle on tutkittu aktiivisesti jo 1990-luvulta lähtien. Analyysien tuloksena todettiin, että monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsiin tarvitaan lisää luonnonmetsistä tuttuja elementtejä, kuten lahopuuta. Toimijat alkoivat päivittää omia ohjeistojaan, monimuotoisuus nostettiin osaksi metsälainsäädäntöä arvokkaiden elinympäristöjen suojelun kautta ja metsäsertifioinnin tavaramerkiksi vakiintuneet säästöpuut ilmaantuivat päätehakkuualueille.
UPM:n luonnon monimuotoisuusohjelma sai niin ikään alkunsa viime vuosituhannen lopussa. Siinä tunnistetut pääteemat – kuten puulajisuhteet, lahopuu ja arvokkaat elinympäristöt – ovat ohjanneet kehitystyötämme talousmetsien luonnonhoidossa ja metsien suojeluratkaisuissa. Olemme aktiivisesti luoneet uusia käytänteitä erilaisilla luonnon monimuotoisuuteen keskittyvillä sidosryhmähankkeilla ja osallistuneet alan standardien kehittämiseen. Näiden pohjalta on syntynyt kestävän metsätalouden ohjeisto, joka nykyään on kiinteä osa jokapäiväistä toimintaamme.
Nyt kokeilemme kokonaan uutta tapaa lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta. Tänä vuonna istutamme metsiin puiden lisäksi myös kääpiä!
Tulevana keväänä käynnistämme yhdessä Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa hankkeen, jossa harvinaiseksi käyneitä lahottajasieniä siirtoistutetaan yhtiön metsiin. Harva hanke on toteutustavaltaan yhtä konkreettinen kuin tämä. Eri lajien sienirihmastoja viljellään laboratoriossa ja siirretään puutappeihin. Tämän jälkeen otetaan porakone ja tapit mukaan ja suunnataan metsään. Huolella valikoituihin, oikean lahoasteen ja puulajin lahopuurunkoihin porataan reikiä, joihin sienirihmaston sisältävät tapit työnnetään. Tavoitteena on, että rihmastot alkavat kasvaa lahopuurungoissa ja tuottavat myöhemmin itiöemiä, joista vapautuvat itiöt alkavat itää uusilla lahopuilla. Hankkeen onnistumista seurataan useiden vuosien ajan tekemällä DNA-analyysejä ja maastoninventointeja.
Istutettavia lajeja ovat mm. pursukääpä (Amylocystis lapponica), kalkkikääpä (Antrodia crassa) ja raidantuoksukääpä (Haploporus odorus). Kuten monen lahopuulla elävän lajin kohdalla, on näidenkin lajien harvinaistumisen taustalla sopivan lahopuuaineksen väheneminen menneiden vuosikymmenten aikana. Lahopuun määrä ja laatu on keskeisin metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttava ero talouskäytössä olevien metsäalueiden ja luonnonmetsien välillä. Lahopuulla elää Suomessa noin neljännes metsien eliölajistosta, joten lajiston monimuotoisuuden kannalta sillä on todella suuri merkitys.
Mittaukset osoittavat, että lahopuumäärä on metsissämme kasvussa. Tämä on seurausta lahopuuston säästämisestä ja sitä lisäävistä toimenpiteistä kuten säästöpuista, vesistöjen suojavyöhykkeistä ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelusta. Lahopuumäärien kasvu tukee lahopuusta riippuvaisten eliölajien elinmahdollisuuksia ja parantaa siten metsäluonnon monimuotoisuutta ajan kuluessa. Koska luonnon prosessit ovat kuitenkin verraten hitaita, rakennepiirteiden kautta syntyvä monimuotoistuminen näkyy lajitasolla viiveellä. Nyt käynnistyvän siirtoistutushankkeen yhtenä etuna on, että lajistoa saadaan lisättyä metsäluontoon huomattavan nopeasti.
Julkaisimme marraskuussa 2018 kunnianhimoisen tavoitteen parantaa luonnon monimuotoisuuden tilaa omissa metsissämme Suomessa. Tämä tavoite on osa 2030-vastuullisuustavoitteitamme, ja olemme siihen täysin sitoutuneita. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan laajaa ammattitason työkalupakkia. Meidän pakistamme löytyy metsätalouden luonnonhoitotoimenpiteet puuntuotantoalueille, arvokkaiden elinympäristöjen suojelu ja suojelualueverkostot luontoarvoiltaan merkittävimmille kohteille sekä uudet, monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät erityisratkaisut, joita lahottajasienten siirtoistutushanke tuoreimpana edustaa.
Olemme innostuneita tästä ainutlaatuisesta hankkeesta. Luonnon monimuotoisuuden trendin kääntäminen ei tapahdu yksittäisten toimijoiden voimin. Alan asiantuntijoiden välinen yhteistyö on siksi erityisen tärkeää tavoitteeseen pääsemiseksi.
Lue lisää lehdistötiedotteesta
Kuva: Reijo Penttilä
