Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut – eikä ole vieläkään. Kuuden kuukauden tutkimus venyi lopulta kahden vuoden mittaiseksi, koska tutkijoiden oli ensin löydettävä yhteys metsien hiilitasapainon ja hakkuiden tuloksena syntyneiden puutuotteiden hiilitasapainon välillä.
Rajattomia mahdollisuuksia
Tutkimus kattoi suurimman osan UPM:n puupohjaisista tuotteista. Tuotteiden erilaiset elinkaaret tuottivat eri skenaarioita, joilla taas oli merkittävä vaikutus tutkimustuloksiin. Tämän takia tutkijoiden oli vaikea rajata tutkimustuloksia tai päätyä uskottaviin ja varmoihin johtopäätöksiin.
Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio muistelee tehtävän valtavaa mittakaavaa. ”Emme voi tietää tuotteiden elinkaarta tai käyttötarkoituksia emmekä sitä, mitä niille tapahtuu käyttöiän lopussa – eli vapautuuko niistä hiiltä ilmakehään vai ei. Emme myöskään tiedä, mitä tuotteita puupohjaiset tuotteet todellisuudessa korvaavat markkinoilla”, hän kertoo.
”Vaikka tietäisimme vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin, meidän olisi yhä tehtävä olettamuksia hakkuiden tuloksena syntyvien puutuotteiden ja niillä korvattavien tuotteiden hiilitasapainosta. Sitä on vaikea määritellä.”
Kun perusolettamukset oli määritelty, tutkijat vertailivat kahta eri järjestelmää: tutkimuksen kohteena olevaa puun käyttöä ja viitejärjestelmää, jossa puuta ei käytetty lainkaan. Tutkimus rajattiin arvioimaan puusta valmistettujen tuotteiden hiilivarastojen muutoksia ja sitä, miten ei-puupohjaisten tuotteiden vaihtaminen puupohjaisiin ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopohjaisilla polttoaineilla vaikuttaa fossiilisiin hiilidioksidipäästöihin.
Valoa tunnelin päässä
Huhtikuussa 2022 tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että puutuotteiden ja bioenergian korvaamisen vaikutukset sekä hiilivarastoihin liittyvät vaikutukset on mahdollista arvioida karkeasti tuote- ja yritystasolla.
Metsät ja metsistä saatavat tuotteet auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta sitomalla hiiltä metsiin ja varastoimalla osan hiilestä hakkuun tuloksena syntyviin puutuotteisin. Myös fossiilipohjaisia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan korvata vaihtoehtoisilla materiaaleilla ja energiamuodoilla.
Tutkimus osoittaa, että puupohjaisten tuotteiden toimivuus hiilivarastoina ja niiden korvausvaikutukset liittyvät olennaisesti metsistä korjattuun puuhun. Lisäksi se kertoo, miksi meidän on johdonmukaisesti otettava huomioon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen muutokset, kun arvioimme puun käytön ilmastovaikutuksia, metsien hiilivarastoja sekä hakkuiden tuloksena syntyvien puutuotteiden, kuten huonekalujen, vanerin ja paperin kaltaisten tuotteiden hiilivarastoja.
Mikä tärkeintä, tutkimus tarjoaa käytännön ohjeita siihen, miten yritys voi vuositasolla laskea kasvihuonekaasupäästöjensä tasoa ottamalla huomioon puutuotteiden tilapäiset hiilivarastot, puun kierrätyskäytön vaikutukset ja fossiilisten tuotteiden korvaamisen.
”On vaikea todeta yksiselitteisesti, että yhtä tiettyä lukua pitäisi käyttää tietyn tuotteen kohdalla. On paljon käytännöllisempää määrittää eri tuoteryhmille tyypilliset arvoalueet ja keskimääräiset arvot”, Soimakallio selittää.
Soimakallion mukaan on tärkeää ymmärtää olennainen eli se, mikä tekee tuotteesta hyvän tai huonon. ”Pystymme määrittelemään tärkeät ja vähiten tärkeät tekijät sekä ymmärtämään, mitä tulisi parantaa kokonaistilanteen muuttamiseksi.”
Valtava harppaus
Ilmastotutkimus täydentää UPM:n tieteeseen perustuvia toimia kestävien käytäntöjen edistämiseksi yrityksen koko arvoketjussa. Esimerkkinä mainittakoon Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa tehdyt ilmastovaikutuksiin keskittyvät yhteistyöhankkeet sekä Uruguayssa tehtävä tutkimus maaperän hiilipitoisuuden mittaamismenetelmistä.
”Vuosien varrella olemme tehneet yhteistyötä sellaisten kumppanien kanssa, jotka ovat luotettavia ja toimivat läpinäkyvästi”, Lundgren toteaa. ”Tämä ja muut aiemmat tutkimukset laajentavat tietopohjaamme ja edistävät yhtiön ilmastotoimien kehittämistä.”
”Kun yhteiskunta pyrkii kohti nollanettotasoa, haluamme tukeutua ratkaisevassa asemassa olevaan tieteeseen. Se tarjoaa meille faktoja uskottavan toiminnan tueksi. Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen on rajoitettava 1,5 asteeseen, ja meidän on yrityksenä kuunneltava heidän varoituksiaan. Toki tilanne voi muuttua myöhemmin paremmaksi, ja me mukaudumme sen mukaisesti. Mutta jos me emme kehitä jotain uutta, kuka sen sitten tekee?” Lundgren kysyy.
