Miksi emme ole aina sijoittaneet vastuullisesti?

Mutta palataan nykyhetkestä muutama vuosisata taaksepäin. Ensimmäiset vastuulliset sijoittajat kuuluivat kristillisiin liikkeisiin. Niissä hoksattiin jo 1700-luvulla, ettei orjien pitäminen taida olla ihan Raamatun hengen mukaista. Siitä kehittyi ensimmäinen vastuullisen sijoittamisen menetelmä: pahisten poissulkeminen. Niihin kuuluvat muun muassa uhkapeli-, viina- ja tupakkayhtiöt.

Jos olet nähnyt Wolf of Wall Street -elokuvan tai tositapatumiin perustuvan, norjalaisista pörssipelureista kertovan tv-sarjan Exit, mietit ehkä, että mitä mitä, eivätkö seksi, huumeet ja ihmisten pettäminen olekaan olennainen osa sijoittamista. Eivät. Niiden absoluuttinen vastakohta on ESG, vastuullisen sijoittamisen tämän hetken tärkein analyysimenetelmä. Se mainittiin ensimmäisen kerran YK:n ympäristöohjelman raportissa vuonna 2005.

E viittaa ympäristöön (environment), S yhteiskuntaan (social) ja G sijoituskohteen hyvään, korruptoitumattomaan hallintotapaan (governance). Jälkimmäinen voi kuulostaa valjulta suurten ympäristöön ja esimerkiksi lapsityövoimaan liittyvien kysymysten rinnalla, mutta sillä on todellakin väliä, suhmuroiko yhtiön johto asioita omaksi edukseen vai ei.

ESG-analyysin tavoite ei ole vain sijoittajien parempi omatunto, vaan myös parempi tuotto. ESG:n avulla sijoittaja voi eliminoida vastuuttomuuden aiheuttamia riskejä, kuten ympäristökatastrofeja tai syrjintäkohuja. Sijoittaja, joka huomioi vastuullisuuden sijoituspäätöksissään, on voinut jopa saada pörssistä keskimääräistä parempaa tuottoa¹.

Kolmas, erityisen kiinnostava vastuullisen sijoittamisen lähestymistapa on vaikuttavuussijoittaminen. Siinä sijoittajan tuotto sidotaan sijoituksen vaikuttavuustavoitteiden toteutumiseen. Tavoite voi olla esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttaminen. Tällaisia sijoitustuotteita ei vielä ole tarjolla tavallisille sijoittajille, mutta niitä on lupa odottaa. Ammattilaisille niitä on jo tarjolla.

Minun on silti myönnettävä, että niin innostavaa kuin vastuullinen sijoittaminen onkin, se on usein myös älyttömän turhauttavaa.

Yritysten vastuullisuutta on mahdotonta analysoida itse. Vastuullisuusraporteissa on kymmeniä sivuja pientä ja lopulta aika epäkiinnostavaa pränttiä. Kysymykset ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä ja hyvää on vaikea erottaa pahasta.

Osaan jokseenkin arvioida, onko yrityksen johtoryhmänimityksissä pidetty huolta diversiteetistä, mutta minun on turha esittää, että osaisin analysoida vaikkapa jätevesien käsittelyä. Toki vastuullisen sijoittajan päätöksen tueksi on erilaisia vastuullisuuslistauksia, mutta niissäkin yhtiöt tuntuvat vaihtuvan tiuhaan tahtiin.

Erikseen voin vielä kysyä, mihin sijoittamani raha edes menee. Jos sijoitan rahastoon tai ostan osakkeita pörssistä, raha menee muille sijoittajille. Miten maailma siinä paranee? Okei, esimerkiksi siten, että suosio sijoittajien keskuudessa parantaa yhtiön kykyä saada edullista rahoitusta uusiin investointeihin, mutta onhan se vähän hohhoijaa verrattuna suoraan toimintaan.

Tästä kaikesta huolimatta vastuullisen sijoittamisen tulevaisuus näyttää koko ajan valoisammalta.

Perinteiset pörssiyhtiöt satsaavat lisää vastuullisuuteen ja omiin sisäisiin maailmanparannus-start-upeihinsa. Ruotsalainen teräsyhtiö SSAB on tuomassa hiilivapaan teräksen markkinoille vuonna 2026. Se on valtava askel, sillä teräksen valmistuksen osuus maailman kaikista hiilidioksidipäästöistä on seitsemän prosenttia.

Finanssiala puolestaan kehittää tuotteistaan vastuullisempia. Esimerkiksi sijoituspalveluyhtiö Nordnet muokkasi suositusta Amerikka-rahastostaan ESG-periaatteita noudattavan rahaston kesällä 2021, jolloin muun muassa datan käsittelyn ongelmista tunnettu Facebook (nykyisin Meta) sai lähteä rahastosta. Tänä vuonna Nordnet teki saman ikoniselle Suomi-rahastolleen, sisäänheittotuotteelleen.

Mutta miksi vastuullisen sijoittamisen aika on vasta nyt? Uutisten valossa kun tuntuu siltä, että ollaan jo vähän myöhässä. Kysäisin tätä ystävältäni Kaisa Kuritulta, joka on kirjoittanut Sijoita rahasi vastuullisesti -kirjan. Se on mielestäni paras suomalainen tavallisille sijoittajille suunnattu vastuullisen sijoittamisen opas.

Kysymys saattoi meidät kummatkin vähän hämilleen. Voiko siihen vastata mitenkään muuten kuin syyttämällä sijoittajia ahneiksi tai välinpitämättömiksi? Voiko tietämättömyyteenkään vedota, kun ilmaston lämpenemisen ja hiilidioksidipäästöjen yhteydestä on varoiteltu jo ainakin 1980-luvulta asti?

Vai oliko syynä se, että puikoissa oli väärä sukupolvi, joka ei itse joutuisi kohtaamaan ilmastonmuutoksen seurauksia? Vai se, ettei ilmastonmuutos yksinkertaisesti vielä tuntunut arjessa ainakaan kovin selvästi?

Ehkä.

Ennen meiltä puuttuivat myös vastuullisen sijoittamisen toimivat menetelmät yksinkertaisinta pahisten poissulkemista lukuun ottamatta. Eivät menetelmät nytkään ole täydellisiä, mutta ne kehittyvät koko ajan. Maailmaan on syntynyt kokonainen vastuullisuuseksperttien ammattikunta, jota ei ennen ollut olemassa.

Vastuullisesta sijoittamisesta on parasta ajatella niin, että se on prosessi. Se ei paranna maailmaa yhdessä yössä, vaan vähitellen. Minulle sijoituksen vastuullisuus on ihan yhtä tärkeää kuin tuotto. En halua rikastua hinnalla millä hyvänsä.

¹ Hanna Silvola ja Tiina Landau todistavat kansainvälisestikin arvostetussa käsikirjassa Vastuullisuudesta ylituottoa sijoituksiin (Alma Talent 2019), että hyödyntämällä ESG-analyysiä sijoittaja on voinut saada ns. ylituottoa eli pörssin keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa.

UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin, etsimme maailmaa muuttavia keksintöjä ja kuuntelemme heitä, jotka vaativat toimintaa. Luit juuri jutun, jossa asiasta paljon tietävä pohtii vastauksia ajattomasti ajankohtaiseen kysymykseen.