Nyt puhutaan pölyttäjästrategiasta

Miksi pölyttäjästrategia on tärkeä?

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon riivaamassa maailmassa pölyttäjien määrä on laskussa. Ja jos pölyttäjät katoavat, kasvit jäävät hedelmöittämättä. Kasvien hedelmöimättömyys huolestuttaakin päättäjiä miltei yhtä paljon kuin ihmisten syntyvyyden väheneminen, koska pölyttäjien kriisi kostautuu ihmiskunnalle. Karusti sanottuna: ihmiskunta tuskin selviää kovin pitkään ilman mehiläisiä.

Mitäs se pölytys taas olikaan?

Kukat ja kasvit tarvitsevat pölytystä, jotta ne voivat hedelmöittyä ja tuottaa satoa. Pölyttäjäeläimet upottavat töppösensä kasvin kukintoihin ravinnon perässä ja samalla tärisyttävät kasvia niin, että kukan heteiden siitepöly varisee kukan emiin. Siellä kasvi hedelmöittyy. Erityisesti mehiläiset ovat pölyttämisen huippusuorittajia, sillä ne vaeltavat kukasta kukkaan ja kuljettavat siitepölyä myös eri kukkien välillä. Tätä kutsutaan ristiinpölytykseksi. Jotkut kasvit, esimerkiksi monet omenapuulajikkeet, ovat riippuvaisia nimenomaan lajitoverinsa siitepölystä. Ilman mehiläisiä tällaiset kasvit ovat siis pulassa.

Mehiläisten lisäksi pölyttäjähyönteisiä ovat esimerkiksi kärpäset, perhoset ja monet kovakuoriaiset. Pölyttäjästrategiassa puhutaan kuitenkin pölyttäjäeläimistä, koska muualla maailmassa kasveja pölyttävät myös esimerkiksi lepakot, apinat ja linnut.

Pölyttäjästrategian mukaan 75 prosenttia maailman viljelyskasveista hyötyy tai on jopa riippuvaisia eläinten pölytyksestä. Jos viljelyskasvien sato heikkenee, se vaikuttaa ruoan saatavuuteen ja hintaan sekä maailmantalouteen: on kyse sadoista miljardeista euroista.

Mikä pölyttäjiä sitten uhkaa?

Mikä meitä muitakin: luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristön saastuminen. Pölyttäjäkatoa aiheuttavat esimerkiksi niittyjen ja ketojen umpeen kasvaminen ja tärkeiden pesimispaikkojen, kuten lahopuiden, väheneminen.

Pölyttäjät kärsivät myös ympäristöä kuormittavista kemikaaleista, valosaasteesta, loisista ja taudeista. Kiinassa pölyttäjäkato ajautui jo 2000-luvun alussa niin pahaksi, että ihmisiä palkattiin sutimaan omenapuiden kukintoja siitepölyllä, koska pölyttäviä hyönteisiä ei yksinkertaisesti ollut. Kuten arvata saattaa, ihmispölyttäminen ei ole taloudellisesti kestävä ratkaisu. Suomen kansallisella pölyttäjästrategialla pyritään välttämään tämän tyyppiset peliliikkeet ennen kuin on liian myöhäistä.

Ketä siteerata aiheesta?

Sinulle, joka haluat herättää ystäväsi ja naapurisi pölyttäjäkadon riskeihin: “Mistä lapsemme löytävät omppuja, jos niiden pölyttäjät käyvät vähiin?” Biologi Kimmo Saarinen Lidlin blogissa.

Sinulle, joka haluat ottaa kantaa käytännön toimiin: “Pölyttäjiä tukeviin toimenpiteisiin tulee osoittaa rahaa maataloustuista ja muun muassa lisätä luomutuotantoa. Pölyttäjät on otettava huomioon myös torjunta-aineiden vähentämisessä, metsätaloudessa, kaavoituksessa ja viherrakentamisessa.” Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola Luonnonsuojeluliiton tiedotteessa.
 

Näin käytät sanaa lauseessa:

“Jätettiin tänä vuonna osa pihanurmesta tietoisesti rehottamaan, koska pölyttäjästrategiassakin sanottiin, että luonnonkukat ovat pölyttäjille tärkeitä elinympäristöjä.”

UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin, etsimme maailmaa muuttavia keksintöjä ja kuuntelemme heitä, jotka vaativat toimintaa. Luit juuri jutun, joka vahvistaa, että kyllä, tämänkin asian eteen tehdään jo jotain.