Tiedätkö, mitä tyhjälle muovipakkaukselle tapahtuu sen jälkeen, kun olet laittanut sen keräysastiaan?
Kotitalouksien muovijäte kuljetetaan käsittelylaitokselle, jossa koneellinen lajittelija erottelee muovit toisistaan niiden pintamateriaalien perusteella. Sen jälkeen muovit tyypillisesti silputaan, pestään ja sulatetaan. Lopuksi sulatetusta massasta tehdään rakeita, joista jatkojalostetaan kierrätysmuovia.
Syntynyttä kierrätysmuovia käytetään esimerkiksi kauppakasseissa ja tiskiharjoissa. Uutta pakkausta siitä ei todennäköisesti saa, sillä kierrätysmuovi on harvoin riittävän korkealaatuista – ainakin toistaiseksi.
Iso osa muovista ei tosin päädy minkäänlaiseen jatkokäyttöön, vaan kaatopaikoille. Siksi muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma. Erityisesti pakkausmateriaalien muovit pitäisi saada kiertoon, sillä ne muodostavat 40 prosenttia kaikesta muovijätteestä. Kiertotalouteen erikoistuneen Ellen MacArthurin säätiön mukaan vain 14 prosenttia maailman pakkausmuovijätteestä kerätään kierrätettäväksi ja vain noin 10 prosenttia voidaan lopulta hyödyntää uudelleen. Ainoastaan 2 prosenttia päätyy kierrätyksen kautta samaan käyttötarkoitukseen, käytännössä PET-muovipullosta uudeksi muovipulloksi.
Jotta muovijätteen saisi kiertämään uusiksi tuotepakkauksiksi, jokaisen lenkin ketjussa on toimittava aina valmistajista kuluttajiin ja jätehuoltolaitoksiin. Kuluttajan rooli on pieni mutta merkityksellinen.
”Jokainen meistä on kierron solmukohta ja joutuu kysymään itseltään: mitä teen sen jälkeen, kun olen käyttänyt tuotteen loppuun?” sanoo kiertotalouskonsultointia tarjoavan Ethican perustaja Anne Raudaskoski.
Jotta tavoitteessa onnistutaan, pitää kuitenkin palata koko pakkauksen elinkaaren alkuun, eli sen suunnitteluprosessiin. Pakkauksen kierrätettävyyteen ja jopa koko tuotteen ympäristövaikutuksiin vaikuttavat niinkin pienet asiat kuin se, millainen materiaali valitaan pakkaukseen liimattuun etikettiin.