Millainen on mielestäsi tällä hetkellä alasi muutoksen vauhti?
Ulkopuolisten mielestä se on liian hidas, mutta investointien syklit ovat pitkiä. Esimerkiksi Lappeenrannan biojalostamoa alettiin kehittää vuonna 2007, vuonna 2011 siitä tehtiin investointipäätös, ja neljä vuotta myöhemmin se valmistui. Nyt se on yksi UPM:n parhaiten tuottavista yksiköistä. Saksassa Leunan teollisuuspuistoon valmistuvan biojalostamon konseptia alettiin suunnitella vuonna 2010, ja se valmistuu tämän vuoden lopulla. Puupohjaisia biolääketieteen tuotteita valmistavat kollegat tietävät, että lääketieteellisen tuotteen hyväksymiseen kuluu kymmenen vuotta.
Mikä asia vaivaa sinua pahimmin juuri nyt?
Mikään yksittäinen asia ei vaivaa minua, mutta muistan työelämäni varrelta kaksi reippaampaa järkytystä. Ensimmäinen niistä oli Voikkaan tehtaan sulkeminen. Silloin en ymmärtänyt, että alan muutos tulisi olemaan näin suuri. Vaarini oli ollut rakentamassa paperikoneita, ja minä asuin aikoinaan tehtaan vieressä.
Toinen järkytys tapahtui Indonesiassa, kun olimme vuonna 2009 auditoimassa sellutoimittajaa. Silmiemme edessä paljastui 7000 hehtaarin sademetsän avohakkuu, ja olihan se karsea näky. Sopimus katkaistiin pian sen jälkeen. Kansainvälinen ympäristöjärjestö pyysi silloin, ettemme lähtisi, koska he saattoivat vaikuttaa yrityksen toimintaan vain meidän kauttamme.
Yritysvastuun näkökulmasta kaikkein huonoin vaihtoehto onkin se, jos joutuu katkaisemaan sopimuksen ja poistumaan paikalta. Ongelmat Indonesiassa olivat kuitenkin niin systeemisiä ja rakenteellisia, ettemme kyenneet edesauttamaan muutosta useammankaan vuoden aikana. Itse asiassa Indonesian haasteita ei ole vieläkään täysin ratkaistu.
Ympäristöjärjestöt kritisoivat metsäyhtiöitä kiihtyvällä tahdilla, mutta millainen keskusteluyhteys välillänne on?
Meillä on keskusteluyhteys nyt ja jatkossakin. Luontojärjestöjen toiminta on vaikuttamista, ja jokainen niistä toimii valitsemallaan tavalla. Osa hakee vastakkainasettelua ja osa yhteistyötä. Kun Elokapina tuli viime syksynä paikalle, pyysimme heidät kahville. He sanoivat lähtiessään, että kaikki firmat tarvitsevat sparrausta. En voi kieltää, ettemmekö joskus sokeutuisi omaan kuplaamme.
On selvää, että jokainen yritys tekee virheitä. Suurempi ilmassa leijuva kysymys on, onko metsien käyttäminen virhe. Ymmärtääkseni yksikään taho ei kuitenkaan ole sanonut, että metsien käyttäminen pitäisi lopettaa kokonaan. Ja jos emme voi käyttää uusiutuvia raaka-aineita, niin mitä me sitten käyttäisimme?
Tutkija Johan Rockström puhui Helsingin Sanomien haastattelussa hiilinielujen romahduksesta. Hänen mukaansa suomalaisen metsäteollisuuden on otettava tilanne vakavasti ja löydettävä tutkijoiden kanssa metodit, jotka tekevät mahdolliseksi myös hiilinielut ja luonnon monimuotoisuuden. Mitä vastaat?
Olen samaa mieltä. Esimerkiksi uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa on paljon hyvää tietoa, joka auttaa toimien suunnittelussa Suomessa. Globaalisti on tärkeää, että toimenpiteitä ja hiilinieluja vertailtaessa luvut lasketaan samalla tavalla, jos haetaan vaikuttavia toimenpiteitä. Suomessa laskentaosaaminen on maailman kärkiluokkaa ja metsät ovat edelleen hiilinielu. Mitä haetaan, kun sanotaan, etteivät ne ole, ja onko vertailutieto samalla tasolla?
Metsäteollisuuden kriitikot kysyvät, miksi juuri metsän oletetaan korvaavan niin monen teollisuuden haaran tekemisiä aina kosmetiikkateollisuudesta kemianteollisuuteen.
Metsistä kyllä pystyy tekemään lähes kaiken, mutta ei kukaan ole väittänyt, että puun tulisi korvata kaikki muut raaka-aineet ja materiaalit. Tarvitaan myös kiertotaloutta ja vastuullista kuluttamista. UPM:n Saksan tuleva biojalostamo esimerkiksi korvaa uusiutuvalla vaihtoehdolla reilusti alle prosentin glykolien maailmanmarkkinasta.
Englantia on sanottu “yhdeksi suureksi avohakkuuksi”. Monissa maissa alkuperäismetsät on pitkälti hakattu. Miten suomalainen asenne avohakkuita kohtaan on kehittynyt ja millainen se on nyt?
Aikoinaan avohakkuut olivat hyväksyttäviä ja lain vaatima toimintatapa. 1860-luvulla raivattiin peltoja nälänhädän vuoksi, ja sotien jälkeen tehtiin ”Osaran aukeat”, jotta voitiin maksaa sotakorvauksia. Nyt tilanne on toinen. On ymmärrettävä myös se, että metsät ja niihin liittyvä lainsäädäntö ja ohjeistukset ovat erilaisia eri maissa. Toiminta pitää sopeuttaa paikallisympäristöön, eikä yhtä totuutta ole.