UPM on asettanut tavoitteekseen ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta (Net positive impact) omissa metsissään samalla, kun niissä tuotetaan tehokkaasti laadukasta puuraaka-ainetta. Luonnon monimuotoisuuden mittaamisessa käytettävät indikaattorit ja tehtävät toimenpiteet perustuvat luonnonmetsien ja talousmetsien väliseen vertailuun. Tutkimusten mukaan yhdeksi selkeäksi eroksi näiden metsien välillä on osoittautunut lahopuun määrä.
Suomen metsälajeista yli viidennes on riippuvainen lahopuusta jossain elämänsä vaiheessa. Suurin osa lahopuusta riippuvaisista lajeista on sieniä ja hyönteisiä. Eri lajit ovat erikoistuneet elämään tietynlaisella lahopuulla, ja yksittäisellä puulla elävään lajistoon vaikuttavat mm. puulaji, puun koko, lahopuun asento ja lahoamisvaihe.
Osana tavoitettaan luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi UPM on päättänyt selvittää, millaiset vaikutukset talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteillä kuten säästöpuiden jättämisellä ja lahopuiden säästämisellä uudistushakkuissa, on ollut monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin metsien rakennepiirteisiin ja niillä esiintyvään lajistoon.
Selvitys aloitettiin syksyllä 2021 yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2021–2022 inventoidaan 30–50 vuosina 2000–2018 hakattua uudistusalaa Etelä-Suomessa. Lajisto- ja rakennepiirreinventointien lisäksi selvityksen tavoitteena on luoda luotettava, yksinkertainen ja helposti toistettava menetelmä luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutusten arviointiin. UPM haluaa hyödyntää menetelmää jatkossa omissa mittauksissaan.
Selvityksen tavoitteet:
-
Selvittää ja todentaa, millä tavoin UPM:n omissa metsissään toteuttama säästöpuiden ja lahopuiden säästäminen uudistushakkuissa on vaikuttanut monimuotoisuuden kannalta tärkeiden rakennepiirteiden (kookkaat lehtipuut, järeä lahopuu) määriin sekä niillä esiintyvään lajistoon.
-
Kehittää kolmeen lajiryhmään (kääväkkäät, lahopuukovakuoriaiset, epifyytit) perustuva indikaattorilajiluettelo, jonka avulla pystytään arvioimaan ja seuraamaan luonnonhoidon vaikuttavuutta lajistoon.
-
Kehittää pidemmän aikavälin lajistoseurantaan soveltuvat menetelmät, joilla pystytään arvioimaan, kuinka suuri otoskoko tarvitaan, jos halutaan luotettavasi todentaa nettopositiivinen vaikutus (NPI) esimerkiksi lahopuun määrään tai lahopuusta riippuvaisten lajien määrään keskimääräisellä uudistusalalla.
