Roskasota-käsite on toistunut usein kiinalaisissa lehtiotsikoissa viime vuosina. Kiinan valtiollinen uutistoimisto Xinhua kuvaili viime vuonna jäteongelman torjuntaa ”ankaraksi ja pitkäksi taisteluksi”. Roskasota alkoi maaliskuussa 2017, jolloin Kiinan keskushallinto julkisti jätteiden lajittelusuunnitelman. Sen tavoitteena oli nostaa maan 46 suurimman kaupungin kiinteän kaupunkijätteen kierrätysaste 35 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Maan suurimmat kaupungit Shanghai ja Peking ovat sittemmin lisänneet paikallisiin säädöksiin pakollisen jätteiden luokittelun. Shanghaissa se otettiin käyttöön heinäkuussa 2019 ja Pekingissä toukokuussa 2020. Tämän vuoden tammikuussa valtiollinen komitea julkisti uuden kunnianhimoisen tavoitteen, kaikkien biohajoamattomien muovipussien kieltämisen koko maassa vuoteen 2025 mennessä.
Hukkuuko Kiina jätteeseen?
Kiinan hallinnolla on paljon päteviä syitä tehdä mullistavia ratkaisuja. Monien mielestä tällaiset toimet tulevat kuitenkin jälkijunassa. Kiina on ollut hukkumaisillaan jätteeseen jo vuosikymmenten ajan, mutta maassa ei ole vieläkään kansallista kierrätysohjelmaa, vaan se on hyvin riippuvainen yksityisistä jätteiden keräilijöistä, jotka noutavat kierrätysjätteen julkisista roska-astioista ja kotitalouksilta.
Ennen kuin viranomaiset alkoivat kieltää kiinteän jätteen tuonnin vuonna 2018, Kiina toimi romuttamona ja kierrätyskeskuksena puolelle maailman jätemäärästä. Mittavan jätteentuonnin lisäksi Kiina tuottaa valtavasti jätettä omin voimin. Kulutus ja kaupungistuminen ovat kasvaneet Kiinassa räjähdysmäisesti viimeisen 30 vuoden aikana, ja koska maassa asuu viidesosa koko maapallon väestöstä, se tuottaa eniten muovijätettä maailmassa.
Vaikka monissa maissa muovijätettä syntyy asukasta kohti enemmän kuin Kiinassa, jätteenpolttolaitosten ja kierrätysjärjestelmien puute on johtanut Kiinassa siihen, että maan kaatopaikat ovat paisuneet yli äyräidensä ja monet alueet ovat pahoin saastuneita.
Kiinan suurin kaatopaikka Jiangcungou, joka vastaa kooltaan sataa jalkapallokenttää, oli suunniteltu käytettäväksi 50 vuoden ajan. Sen kapasiteetin rajat tulivat kuitenkin vastaan jo 25 vuodessa. Kertakäyttömuovin maatuminen kaatopaikalla tai luonnossa voi kestää jopa tuhat vuotta, joten saastumisen mittakaava on kiistämättä massiivinen.
Vastuu asukkailla
Jotkut suhtautuvat yhä epäilevästi Kiinan uusien toimenpiteiden tehokkuuteen ja siihen, pystyykö maan hallinto saavuttamaan epäuskottavilta vaikuttavat tavoitteensa. Lupaavaa kehitystä on kuitenkin nähty Shanghaissa, joka on Kiinan ensimmäisenä kaupunkina ottanut käyttöön pakollisen jätteiden lajittelun.
Shanghain hallinto esitteli vuonna 2019 erillisen keruuohjelman, jolla talousjäte jaettiin neljään luokkaan: kierrätysjätteeseen, ongelmajätteeseen, maatuvaan jätteeseen ja kuivajätteeseen. Viranomaisten heinäkuussa julkistamien tilastojen mukaan vuoden kuluttua uusien määräysten käyttöönotosta jätteiden lajitteluaste oli noussut 15 prosentista yli 90 prosenttiin.
Shanghaissa asuva UPM:n ympäristöasiantuntija Jue Wang sanoo, että selkeän jätteenkeräysjärjestelmän perustaminen, vapaaehtoisvoimin toimiva paikallinen neuvonta ja yleisten kierrätysastioiden tiheä sijainti ovat avaintekijöitä uuden järjestelmän onnistumisen kannalta.
