Metsät ovat osittain hiilinieluja ja osittain taas päästöjen aiheuttajia: hiilen ja metsien suhde toimii molempiin suuntiin. Vuosina 2001–2019 maailman metsät imivät itseensä kaksinkertaisen määrän hiilidioksidia vapauttamaansa määrään nähden. Maailman kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään, joten metsänhoidon ammattilaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin metsien kestävyyden ja hiilensitomiskyvyn parantamiseksi. Ilmastonmuutos on kuitenkin tuonut eteen uusia haasteita.
Metsät hiilinieluina
Metsät sitovat ilmakehästä hiilidioksidia fotosynteesin avulla ja varastoivat sitä monenlaiseen biomassaan, kuten eläviin ja kuolleisiin puihin, maa-ainekseen ja jopa korjattuihin puihin. Kodeissa käytetty puu ja muut kestävät puutuotteet voivat varastoida hiilidioksidia yli sadan vuoden ajan. Myös vain lyhyen aikaa käytössä olevat paperituotteet voivat varastoida hiilidioksidia koko elinkaarensa ajan, jopa useasti kierrätettyinä.
Siksi UPM Metsän ympäristöasiantuntija Petri Heinonen uskoo, että ”kaikista maanpäällisistä ekosysteemeistä metsät ovat kaikkein tärkein tekijä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan”. Hän kuitenkin huomauttaa, että ”metsät eivät ole täysin hiiliturvallisia”. Luonnollisesta soluhengityksestä ja hajoamisesta sekä ihmisen toiminnan seurauksista, kuten metsäkadosta, johtuen metsät voivat myös aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Päästöjen esiintymisen aikavälit vaihtelevat, koska esimerkiksi aluskasvillisuuden luonnollisessa hajoamisessa kuluu vuosikymmeniä, kun taas metsäpalon sattuessa hajoaminen tapahtuu sekunneissa. Metsänhoidon ammattilaisten tämänhetkisellä työllä tuleekin olemaan pysyvä vaikutus metsien hiilitasapainoon.
Rakennusteollisuudessa käytetty puu voi varastoida hiilidioksidia jopa sadaksi vuodeksi.
Kuvaaja: UPM
Kestävästi hoidettujen metsien merkitys
Nettopositiivisen hiilitasapainon saavuttaminen on oleellinen osa kestävää metsänhoitoa. Heinonen toteaa, että sen tärkeimpiä tekijöitä ovat maaperän ravinteikkuus ja puiden etäisyys toisistaan. ”Kun metsät ovat tiheydeltään optimaalisia, ne sitovat enemmän hiiltä. Mitä ravinteikkaampi metsä, sitä enemmän puita ja sidottua hiiltä.”
Metsänhoidon asiantuntijat edistävät metsän kestävää kasvua erilaisilla metsänhoidon tekniikoilla. ”Pyrimme antamaan isoille ja elinvoimaisimmille puille lisää kasvutilaa”, Heinonen sanoo. ”Kun niillä on tilaa kasvaa ja vähemmän kilpailua ravinteista ja valosta, ne kasvavat nopeammin ja suuremmissa määrissä. Siksi poistamme pienemmät kilpailevat puut ja uudistamme metsän, kun se saavuttaa kasvuhuipun (Suomessa kasvupaikasta riippuen noin 60–100-vuotiaana)”.
Tämän lisäksi UPM pitää metsiä eri kasvuvaiheissa, joten korjuu on tasaista ja säännöllistä. Lisäksi niiden sietokykyä kohennetaan lannoitteiden ja geneettisesti valittujen taimien avulla. Heinonen kertoo, että monimuotoisuus parantaa metsän resilienssiä eli sietokykyä. ”Suomessa hyväksytään kaikki luontaisessa ympäristössä kasvavat puulajit. Päätimme kaksinkertaistaa lehtipuiden määrän, jotta metsän sietokyky muun muassa kuivuutta ja tuholaisia vastaan paranisi.”
UPM on päättänyt tuplata lehtipuiden määrän Suomessa parantaakseen metsien sietokykyä.
Kuva: UPM
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Metsien kestävyyden ja sietokyvyn parantaminen ovat erityisen tärkeitä ilmaston muuttuessa. Suomessa ”keskilämpötilan ennustetaan nousevan 1,5–2 °C talvella ja 1–1,5 °C kesällä vuosien 2020 ja 2050 välillä”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ilmastoasiantuntija Kimmo Ruosteenoja. ”Samalla sademäärä kasvaa talvisin 0–12 % ja kesällä auringon säteily voi lisääntyä 2 %.”
”Ilmastonmuutoksella tulee olemaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia metsiin”, sanoo Euroopan metsäinstituutin (EFI) kestävyysohjelman johtava tutkija Marcus Lindner. ”Suomessa lämpötilat ovat tällä hetkellä rajoittava tekijä. Suomen metsät sitovat todennäköisesti enemmän hiiltä korkeammissa lämpötiloissa, mutta myös metsäpalot, myrskyt ja kaarnakuoriaisten aiheuttamat tuhot yleistyvät ja pahenevat. Tämä voi vahingoittaa metsiä ja aiheuttaa väliaikaisen hiilihävikin. Sademäärät ja sateiden jakautuminen eri alueille tulevat myös olemaan merkittäviä tekijöitä.”
Lindnerin mielestä on äärimmäisen tärkeää parantaa metsien sietokykyä, jotta voimme varautua paremmin odottamattomiin sääolosuhteiden muutoksiin. Hän suosittelee ”suosimaan sekametsiä yksipuolisemman puuston sijaan ja istuttamaan sellaisia lajeja, jotka pärjäävät muuttuneessa ilmastossa”. Hän suosittelee myös ”puun käyttöä muihin tarkoituksiin, kuten rakentamiseen, jotta metsien vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemisessä saadaan maksimoitua”.
Kestävässä toimitusketjussa mitään raakamateriaalia ei jätetä käyttämättä.
Kuva: UPM
Kestävää kehitystä metsän ulkopuolella
Kestävä kehitys ei lopu metsän rajalle, vaan metsäasiantuntijoiden tulisi etsiä erilaisia tapoja parantaa koko toimitusketjun vastuullisuutta. Heinonen kertoo, että UPM:llä mitään raakamateriaalia ei heitetä hukkaan. ”Suurimmat rungot päätyvät sahoille, ja niitä käytetään pääasiassa rakentamiseen. Halkaisijaltaan pienet puut viedään sellu- ja paperitehtaille. Kaikki sahalta ylijäävä materiaali viedään sellutehtaalle ja jopa kuoret hyödynnetään tehtaiden energiakattiloissa.”
Heinonen kertoo, että UPM pyrkii lisäksi vähentämään toimitusketjunsa päästöjä 30 % vuoteen 2030 mennessä (vuoteen 2018 verrattuna). Tähän päästään vähentämällä operatiivisia päästöjä eli korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energianlähteillä aina kun mahdollista ja leikkaamalla liikenteen päästöjä. ”Yritämme saada kuljetusyrityksiltä enemmän suoria tietoja päästöistä, jotta voimme alkaa vähentämään niitä.”
Kestävässä metsätaloudessa ei ole olemassa kaikkeen sopivaa yhtä ratkaisua, mutta kun sopeutumiseen panostaa nyt, niin sillä on kauaskantoisia seurauksia tulevaisuudessa.
Kuva: UPM
