Vastuullisuusjohtaja Sami Lundgren: "Kun Elokapina tuli paikalle, tarjosimme heille kahvit"

UPM toimii usealla mantereella. Miten se vaikuttaa toimintaan vastuullisuuden näkökulmasta?

Ei mitenkään ja monella tavalla. Yrityksellä ei voi olla erilaisia toimintatapoja eri mantereilla, mutta maiden kulttuurit ja toimintaympäristön vaatimukset täytyy ottaa huomioon. Uruguayn puuviljelmät ja suomalaiset luonnonmetsät ovat keskenään erilaisia. Vastaavasti ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ja hiilitonni on hiilitonni kaikkialla.

Mitä tarkoittaa se, että metsäteollisuuden vastuullisuutta pitää tarkastella myös sen sosiaalisten vaikutusten kautta?

Sosiaalista vastuuta kannettiin UPM:ssä jo ennen ympäristövastuuta. Kun ensimmäiset tehtaat perustettiin vuonna 1872, pidettiin huolta työntekijöiden arjesta: lastenhoidosta, terveydestä, koulutuksesta. Sitten järjestelmän korvasi yhteiskunta ja verotus. Yritys on osa yhteiskuntaa, joka muodostuu kansalaisista, ja toimitusketjujen laajentuessa myös haasteet kasvavat. Olen erityisen ylpeä siitä, että UPM teki muutama vuosi sitten palkkatasa-arvoaloitteen ja viemme eteenpäin living wage -ajatusta: tuemme sitä, että jokainen saa elämiseen riittävän palkan.

Millainen on mielestäsi tällä hetkellä alasi muutoksen vauhti?

Ulkopuolisten mielestä se on liian hidas, mutta investointien syklit ovat pitkiä. Esimerkiksi Lappeenrannan biojalostamoa alettiin kehittää vuonna 2007, vuonna 2011 siitä tehtiin investointipäätös, ja neljä vuotta myöhemmin se valmistui. Nyt se on yksi UPM:n parhaiten tuottavista yksiköistä. Saksassa Leunan teollisuuspuistoon valmistuvan biojalostamon konseptia alettiin suunnitella vuonna 2010, ja se valmistuu tämän vuoden lopulla. Puupohjaisia biolääketieteen tuotteita valmistavat kollegat tietävät, että lääketieteellisen tuotteen hyväksymiseen kuluu kymmenen vuotta.

Mikä asia vaivaa sinua pahimmin juuri nyt?

Mikään yksittäinen asia ei vaivaa minua, mutta muistan työelämäni varrelta kaksi reippaampaa järkytystä. Ensimmäinen niistä oli Voikkaan tehtaan sulkeminen. Silloin en ymmärtänyt, että alan muutos tulisi olemaan näin suuri. Vaarini oli ollut rakentamassa paperikoneita, ja minä asuin aikoinaan tehtaan vieressä.

Toinen järkytys tapahtui Indonesiassa, kun olimme vuonna 2009 auditoimassa sellutoimittajaa. Silmiemme edessä paljastui 7000 hehtaarin sademetsän avohakkuu, ja olihan se karsea näky. Sopimus katkaistiin pian sen jälkeen. Kansainvälinen ympäristöjärjestö pyysi silloin, ettemme lähtisi, koska he saattoivat vaikuttaa yrityksen toimintaan vain meidän kauttamme.

Yritysvastuun näkökulmasta kaikkein huonoin vaihtoehto onkin se, jos joutuu katkaisemaan sopimuksen ja poistumaan paikalta. Ongelmat Indonesiassa olivat kuitenkin niin systeemisiä ja rakenteellisia, ettemme kyenneet edesauttamaan muutosta useammankaan vuoden aikana. Itse asiassa Indonesian haasteita ei ole vieläkään täysin ratkaistu.

Ympäristöjärjestöt kritisoivat metsäyhtiöitä kiihtyvällä tahdilla, mutta millainen keskusteluyhteys välillänne on?

Meillä on keskusteluyhteys nyt ja jatkossakin. Luontojärjestöjen toiminta on vaikuttamista, ja jokainen niistä toimii valitsemallaan tavalla. Osa hakee vastakkainasettelua ja osa yhteistyötä. Kun Elokapina tuli viime syksynä paikalle, pyysimme heidät kahville. He sanoivat lähtiessään, että kaikki firmat tarvitsevat sparrausta. En voi kieltää, ettemmekö joskus sokeutuisi omaan kuplaamme.

On selvää, että jokainen yritys tekee virheitä. Suurempi ilmassa leijuva kysymys on, onko metsien käyttäminen virhe. Ymmärtääkseni yksikään taho ei kuitenkaan ole sanonut, että metsien käyttäminen pitäisi lopettaa kokonaan. Ja jos emme voi käyttää uusiutuvia raaka-aineita, niin mitä me sitten käyttäisimme?

Tutkija Johan Rockström puhui Helsingin Sanomien haastattelussa hiilinielujen romahduksesta. Hänen mukaansa suomalaisen metsäteollisuuden on otettava tilanne vakavasti ja löydettävä tutkijoiden kanssa metodit, jotka tekevät mahdolliseksi myös hiilinielut ja luonnon monimuotoisuuden. Mitä vastaat?

Olen samaa mieltä. Esimerkiksi uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa on paljon hyvää tietoa, joka auttaa toimien suunnittelussa Suomessa. Globaalisti on tärkeää, että toimenpiteitä ja hiilinieluja vertailtaessa luvut lasketaan samalla tavalla, jos haetaan vaikuttavia toimenpiteitä. Suomessa laskentaosaaminen on maailman kärkiluokkaa ja metsät ovat edelleen hiilinielu. Mitä haetaan, kun sanotaan, etteivät ne ole, ja onko vertailutieto samalla tasolla?

Metsäteollisuuden kriitikot kysyvät, miksi juuri metsän oletetaan korvaavan niin monen teollisuuden haaran tekemisiä aina kosmetiikkateollisuudesta kemianteollisuuteen.

Metsistä kyllä pystyy tekemään lähes kaiken, mutta ei kukaan ole väittänyt, että puun tulisi korvata kaikki muut raaka-aineet ja materiaalit. Tarvitaan myös kiertotaloutta ja vastuullista kuluttamista. UPM:n Saksan tuleva biojalostamo esimerkiksi korvaa uusiutuvalla vaihtoehdolla reilusti alle prosentin glykolien maailmanmarkkinasta.

Englantia on sanottu “yhdeksi suureksi avohakkuuksi”. Monissa maissa alkuperäismetsät on pitkälti hakattu. Miten suomalainen asenne avohakkuita kohtaan on kehittynyt ja millainen se on nyt?

Aikoinaan avohakkuut olivat hyväksyttäviä ja lain vaatima toimintatapa. 1860-luvulla raivattiin peltoja nälänhädän vuoksi, ja sotien jälkeen tehtiin ”Osaran aukeat”, jotta voitiin maksaa sotakorvauksia. Nyt tilanne on toinen. On ymmärrettävä myös se, että metsät ja niihin liittyvä lainsäädäntö ja ohjeistukset ovat erilaisia eri maissa. Toiminta pitää sopeuttaa paikallisympäristöön, eikä yhtä totuutta ole.

EU säätelee metsän käyttöä. Mikä on metsäteollisuuden näkemys ja toive sääntelystä?

Minusta EU-sääntelyn ei ylipäätään pitäisi ulottua lillukanvarsiin – ja nyt puhun kaikesta sääntelystä. Pitäisi luottaa siihen, että yritykset löytävät parhaat keinot sen jälkeen, kun niille on annettu tavoite. Toki minulla voi olla liian positiivinen näkemys, kun olen työskennellyt vain UPM:ssä. UPM:ssä työskentelee lähes parisataa vastuullisuusammattilaista, joten meillä vastuullisuuden eri osa-alueet on hyvin resursoitu ja vaatimuksiin pystytään perehtymään.

Entä keskisuuret yritykset?

Toimin Suomen Global Compactin hallituksen puheenjohtajana ja seuraan roolissani miten pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät vastaamaan sääntelyn kiristyviin vaatimuksiin. Se oikeasti huolestuttaa minua. Samaan aikaan haluaisin kuitenkin nähdä, että vastuullisuus on yksinkertaista: pidetään työntekijöistä huolta eikä hukata kallisarvoisia resursseja. Esimerkiksi yritys, joka ei ole energiatehokas, on kohta konkurssissa ilman sääntelyäkin.

Jos saisit päättää, mihin keskityttäisiin juuri nyt metsien monimuotoisuuden suojelemisessa?

Pitäisi keskittyä talousmetsiin, koska se, mitä talousmetsissä tehdään, vaikuttaa eniten ympäristöön ja isoon kuvaan. Suomessa on yli 20 miljoonaa hehtaaria metsää, joten mikä tahansa suojelun taso tulevaisuudessa onkin, niin talousmetsillä on keskeinen rooli. Olemme UPM:ssä tehneet paljon töitä, jotta kykenemme mittaamaan ja lisäämään esimerkiksi lehti- ja lahopuiden osuutta metsissä, koska ne vaikuttavat todennetusti positiivisesti luonnon monimuotoisuuteen. Viime vuonna lisäsimme biodiversiteetin UPM:n johdon palkitsemiskriteereihin, ja biodiversiteettitoimien tuloksia seurataan UPM:ssä myös hallitustasolla. Luonnon monimuotoisuus on nyt nostettu uudeksi painopistealueeksi, jossa emme keskity ainoastaan metsiin vaan myös vesistöihin ja paikallisympäristöön tehtaidemme ympärillä.

Yleinen ympäristönsuojelun kehitys näkyy myös monimuotoisuuden positiivisena kehityksenä laajemminkin. Esimerkiksi ilmapäästöille herkkien jäkälien määrä on lisääntynyt kaupungeissa, ja jätevesiä vastaanottavissa vesistöissä eliöyhteisöt ovat paljon aiempaa paremmassa kunnossa.

Millainen oma luontosuhteesi on?

Uravalintani kertoo sen. Asun Pohjois-Espoossa keskellä metsää. Luonto on minulle tärkeä arvo.

Onko viime vuosien aikana tapahtunut jokin merkittävä parannus sinulle tärkeässä teemassa?

On hienoa, kuinka ilmastonmuutos on noussut keskiöön. Nyt tehdään konkreettisia tekoja: tuotetaan enemmän päästötöntä energiaa, parannetaan energiatehokkuutta tai aurataan tietä maailmalle kokonaan uudella teollisuuden alalla, biokemikaaleilla. Pystymme samalla varmistamaan metsien säilymisen hiilinieluina, mutta päästöistä pitäisi vielä silti puhua enemmän.

Millaista ilmapiiriä levität ympärillesi?

Huonoja vitsejä kaiketi…

Mille unelmille olet joutunut jättämään hyvästit?

En millekään, tai ehkä rokkitähteydelle nuoruudessa.

Mitä haluat oppia seuraavaksi?

Haluaisin oppia soittamaan pianoa. Rakastan kaikenlaista musiikkia metelistä klassiseen, vaikka en ole musikaalinen eikä minulla ole edes rytmitajua. Ei minulla tosin ole aikaakaan, mutta se on enemmän tekosyy. Työ vie elämästäni ison osan eikä pää kykene lopettamaan työasioiden pohtimista edes vapaa-ajalla, koska työhöni liittyvät aiheet ovat myös mielenkiintoni kohteita. Ei hassumpi tilanne.

UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin ja esittelemme ihmisiä, jotka teoillaan muuttavat maailmaa. Juuri lukemassasi jutussa tutustuit yhteen heistä.